Monoklonaalisia vasta-aineita – ihmisen immuniteetin proteiineja – voidaan kehittää antamaan nopeaa suojaa joitain tartuntatauteja vastaan.1,2,3 Sanofin tutkijat kehittävät parhaillaan keinoja, joilla väestöjä voitaisiin suojata tartuntataudeilta immunisaation avulla. Rokotteiden avulla elimistö kehittää omia vasta-aineita.

Vasta-aineet ovat yksi tärkeimmistä puolustuskeinoistamme tartuntatauteja vastaan. Vasta-aineet tunnistavat viruksia, bakteereita ja epätavallisia soluja, ja merkitsevät ne immuunijärjestelmän hyökkäystä varten. Näitä Y:n muotoisia proteiineja tuottavat valkosolut, joita kutsutaan B-soluiksi. Vasta-aineiden on oltava erittäin tarkkoja, jotta ne voivat tarttua tiettyyn virukseen ja esimerkiksi neutralisoida sen onnistuneesti.

Rokotuksen jälkeen kestää vain viikkoja, kunnes elimistö oppii kehittämään oman immuunivasteen tiettyä virusinfektiota vastaan. Rokotteet on suunniteltu niin, että elimistö muistaa tämän puolustusvasteen useiden vuosien ajan.4

Monoklonaaliset vasta-aineet: “heti valmis” suoja

Laajassa rokotusohjelmassa rokotteita voitaisiin jonain päivänä täydentää monoklonaalisilla vasta-aineilla, jotka voisivat antaa suoraan suojaa infektiota vastaan. Monoklonaaliset vasta-aineet ovat ihmisen immuunijärjestelmän proteiineja, jotka voidaan suunnitella tiettyyn tehtävään: tarjoamaan valmiin suojan tautia vastaan nopeasti annostelun jälkeen.5,6,7 Ne voisivat toimia puolustuksena erityisesti henkilöillä, jotka ovat alttiita infektiolle ja tarvitsevat suojaa välittömästi.

Välitöntä suojaa tarjoavat monoklonaaliset vasta-aineet voivat mahdollisesti täydentää puutteita immuniteetissamme. Esimerkiksi silloin, kun vauvoja on liian varhaista rokottaa tai kun rokotetta ei ole saatavilla. Monoklonaaliset vasta-aineet voisivat myös auttaa suojaamaan pikkulapsia tartuntataudeilta ensimmäisen elinvuoden aikana.8,9,10

Tutkijat selvittävät parhaillaan, voisiko monoklonaalisten vasta-aineiden säilymistä elimistössä pidentää – mahdollisesti jopa useilla kuukausilla. Tämä kehitys antaa tutkijoille erilaisia mahdollisuuksia suojata lapsia aikana, jolloin he ovat altteimmillaan.

Viitteet

  1. Rodriguez-Fernandez R, Mejias A, Ramilo O (2021) Ped Infect Dis J 40:S35-S39. doi: 10.1097/inf.0000000000003121
  2. Group TPIW, Team M-NPIS (2016) N Engl J Med, 375:1448–1456; doi: 10.1056/nejmoa1604330
  3. Domachowske JB, et al. (2018) Pediatr Infect Dis J. 37:886-892; doi: 10.1097/INF.0000000000001916
  4. Centers for Disease Control and Prevention (2018) Understanding How Vaccines Work, accessed 11 February 2022
  5. Malik B, Ghatol A. Understanding How Monoclonal Antibodies Work. In: StatPearls [Internet]. Treasure Island (FL): StatPearls Publishing; 2021 Jan. Accessed 11 February 2022
  6. Bayer V (2019) Sem Onc Nursing 35:150927; doi: 10.1016/j.soncn.2019.08.006
  7. Marston HD, Paules CI, Fauci AD (2018) N Engl J Med 378:1469-1472; doi: 10.1056/NEJMp1802256
  8. Rodriguez-Fernandez R, Mejias A, Ramilo O (2021) Ped Infect Dis J 40:S35-S39. doi: 10.1097/inf.0000000000003121
  9. Prevail II Writing Group (2016) N Engl J Med 375:1448–1456; doi: 10.1056/nejmoa1604330
  10. Caskey M, Klein F, Lorenzi JC, et al. (2015) Nature 522:487–491; doi: 10.1038/nature14411

MAT-DK-2200269, 2022-04-28