Quick navigointivalikko :

  1. Siirry sisältöön
  2. Siirry pääosaa menu
  3. Siirry Hae työkalu
  4. Siirry ohjevalikkoon
  5. Siirry moduulit
  6. Siirry pikanäppäinten luettelo

Ohje-valikosta :

  1. Sanofi maailmanlaajuisesti |
     
  2. Sivustomme |
     
  3. Ryhmä sivustoja |
     
  4. Yhteydenotot ja lääkeneuvonta |
  5. Sivustokartta |
  6. Ohje
  1. Fonttikoko

    Pienennä fonttikokoa Kasvata fontin kokoa  
 
 

Terveytesi

Yhteydenotot ja lääkeneuvonta

Sanofi Oy

PL 505
Revontulenkuja 1
02100 Espoo
Puh. 0201 200 300

Sisältö :

Laskimotukos ja keuhkoembolia

Vuosittain veritulppaan eli syvään laskimotukokseen alaraajoissa tai keuhkoissa sairastuu 1-2 henkilöä tuhannesta. Suurin osa syvistä laskimotukoksista on ehkäistävissä tukosvaaralle altistavien tilanteiden, kuten leikkausten, pitkän paikallaan olemisen, raskauden tai vuodelepoa vaativien sairauksien aikana.

Syvä laskimotukos ja keuhkoveritulppa syntyvät samalla tavalla. Tukos johtuu suonen seinämän vauriosta, veren hidastuneesta virtauksesta ja lisääntyneestä tukosalttiudesta, joka voi olla myös perinnöllinen. Yleensä syvän laskimotukoksen oireet ovat tunnistettavissa, mutta se voi olla myös vähäoireinen. Pahimmillaan veritulppa voi ajautua keuhkovaltimoihin aiheuttaen hengenvaaran.

Oireet

Syvän laskimotukoksen oireita ovat koko alaraajan tai pohkeen kävelykipu ja turvotus, leposärky, kuumotus, punoitus ja kuume tai painoarkuus, mutta se saattaa olla pitkään myös täysin oireeton. Raskausaikana syvä laskimotukos kehittyy tyypillisesti vasempaan jalkaan.

Keuhkoembolialle eli keuhkoveritulpalle tyypillisiä oireita ovat hengenahdistus, yskänärsytys, veriyskä, rintakipu, pyörtyminen, kuumeilu ja suorituskyvyn heikkeneminen.

Riskitekijät

Aiemmin sairastettu laskimotukos missä tahansa laskimossa lisää syvän laskimotukoksen ja keuhkoveritulpan riskiä. Muita riskitekijöitä ovat muun muassa leikkaus, ikä, ylipaino, tupakointi, vuodelepoa vaativa sairaus ja pitkä paikallaan istuminen. Myös tietyt sairaudet, syöpätaudit tai lääkkeet (esimerkiksi psykoosilääke klotsapiini) sekä hormonihoidot lisäävät veritulpan riskiä. Tukosalttius eli trombofilia voi olla myös perinnöllinen; tukosvaara on 2–3-kertainen, jos lähisukulainen on sairastanut laskimotukoksen. Näitä selvitetään erityisin laboratoriokokein.

Hoito

Hoito määräytyy potilaan yleistilan mukaan. Jos potilaan tila on hyvä eikä ole verenvuodon vaaraa, potilasta voidaan hoitaa kotona.

Jos potilaalla on oireita, laskimotukoksen perushoitona ovat jalan kohoasento ja sitominen. Potilas saa liikkua sen jälkeen, kun antikoagulaatiohoito eli ns. verenohennuslääkitys on aloitettu.

Antikoagulaatiohoito aloitetaan yleisimmin pienimolekyylisellä hepariinilla (esimerkiksi enoksapariini), johon liitetään varfariini. Pienimolekyylistä hepariinia käytetään myös raskaudenaikaisessa tromboosin hoidossa ja estossa tai syöpään liittyvän tukoksen hoidossa. Enoksapariinia voi käyttää raskauden aikana ainoastaan, jos lääkäri on todennut selvän tarpeen.

Lääkehoidon aikana on tärkeää seurata potilaan veriarvoja (mm. perusverenkuvaa ja INR-arvoa) ja ottaa huomioon myös muu lääkitys, sillä varfariinilla ja eräillä muilla lääkkeillä on haitallisia yhteisvaikutuksia.

Tukoksen sairastaneen lääkityksen kesto on yksilöllinen, ja siihen vaikuttavat tukosalttius, aiemmat tukokset, tukoksen uusiutumisvaara ja verenvuodolle altistavat tekijät sekä potilaan ikä, muut sairaudet ja lääkitykset. Kesto on vähintään 3 kuukautta, mutta se voi olla myös elinikäinen.

Tukoksen ehkäisy

Suuri osa toimenpiteisiin liittyvistä syvistä laskimotukoksista on ehkäistävissä. Estohoitona käytetään lääkkeellistä profylaksia (ihon alle annettavaa pienimolekyylistä hepariinia esimerkiksi enoksapariini tai fondaparinuuksi), mekaanista jalkojen pumppuhoitoa, lääkinnällistä hoitosukkaa tai näiden yhdistelmää.

Pitkillä lentomatkoilla suositellaan välttämään kiristäviä vaatteita, juomaan riittävästi vettä ja liikuttelemaan jalkoja. Tukosalttiille potilaille suositellaan lisäksi hoitosukan käyttöä. Suuren tukosvaaran potilaat voivat käyttää pitkillä (> 6-8 tuntia) lennoilla pienimolekyylistä hepariinia (esimerkiksi enoksapariini), ellei heillä ole käytössään muuta antikoagulaatiohoitoa.

Lähde: Laskimotukos ja keuhkoembolia Käypä hoito 16.12.2016

SAFI.ENO.17.10.0462

Päivitetty marraskuu 13, 2017